Lapsen neuropsykiatrinen diagnoosi ja toiminnanohjaus
Kun lapsella on neuropsykiatrinen diagnoosi, on varsin yleistä kuulla esimerkiksi koulupalaverissa tai lukea lääkärinlausunnosta, että lapsella on toiminnanohjauksen haasteita. Erityisesti nämä haasteet liitetään muun muassa ADHD diagnoosiin - mutta mitä se toiminnanohjaus sitten oikeastaan tarkoittaa?
Toiminnallisesta näkökulmasta katsottuna toiminnanohjaus on tiivistetysti sitä, miten henkilö pystyy aloittamaan, toteuttamaan ja lopettamaan jonkin toiminnon. Kuulostaa yksinkertaiselta, eikö vain?
Toiminnanohjauksen kehittyminen alkaa ihmisellä jo varhaislapsuudessa ja kehittyy aikuisikään asti, samoin kuin aivomme. Toiminnanohjauksesta vastaa merkittävissä määrin aivojen otsalohko, joka kehittyy aivoissamme itse asiassa valmiiksi viimeisenä, vasta 25 vuoden iässä. Toiminnanohjauksen taitojen tasoon vaikuttaa voimakkaasti siis myös se, missä kehitysvaiheessa aivomme ovat.
Toiminnanohjauksen toteuttamiseksi aivomme hyödyntävät ja yhdistävät meneillä olevassa hetkessä tehtäviä havaintoja, aiempia muistikokemuksia, erilaisia henkilön oppimia ja omaksumia toimintatapoja sekä liiketoimintoja.
Siihen, miten toimivasti aivot pystyvät hyödyntämään ja yhdistämään edellä mainittuja asioita vaikuttavat monet tekijät. Näitä ovat esimerkiksi henkilön kyky mukauttaa toimintaansa muuttuvassa tilanteessa, ylläpitää, siirtää ja palauttaa tarkkaavuuttaan, havainnoida ympäristöstään oleelliset asiat, hyödyntää työmuistiaan sekä tunnistaa ja säädellä tunteitaan.
Toiminnanohjauksen haasteet ovat yksilöllisiä
Kun mietitään kaikkia toiminnanohjaukseen sisältyviä asioita ja taitoja, niin huomataan nopeasti, että mistään pienestä kokonaisuudesta ei toiminnanohjauksessa ole kyse! Tästä johtuen myös toiminnanohjauksessa esiintyvät vaikeudet voivat olla varsin erilaisia yksilöiden välillä – ja joskus myös kovin vaikeita ymmärtää ja sisäistää. Haasteet toiminnanohjauksessa voivat esiintyä aloittamisessa, toiminnan toteutuksessa ja suunnittelussa, toiminnan loppuun saattamisessa tai kaikissa näissä.
Käytännössä toiminnanohjauksen haasteet näyttäytyvät arjessa kuitenkin eri tavoin kuin teoriassa. Alla on avattuna muutama esimerkki siitä, miten haasteet voivat käytännössä ilmetä.
Asioiden alkuun saaminen tuntuu työläältä ja voi viedä tunteja, tai jopa päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia. Aloittamista välttelee joko tietoisesti, tai tiedostamattaan. Asiat aloitetaan usein vasta kun on aivan pakko. Aloittaminen onnistuu esimerkiksi tehtävän palautuspäivän lähestyessä, rangaistuksen pelosta tai laskun eräpäivän paukkuessa. Kun aloitus on tehty, on tehtävä suoritettu nopeasti.
Asiat jäävät usein kesken. Keskeneräisiä projekteja, leikkejä, siivousoperaatioita tai askarteluja voi olla lukuisia. Idea ja halu tarttua toimeen on voimakas ja suunnitelma mielessä on selkeä. Loppuun asti asioita ei kuitenkaan tahdo saada ilman toisen ihmisen tukea tai muita tukikeinoja. Viimeinen silaus jää usein uupumaan.
Luovat tehtävät tökkivät. On vaikea yrittää mielessä kuvitella esimerkiksi käsityöprojektia, syntymäpäiväkortin askartelua tai tarinan kirjoittamista. On vaikea ajatella ja hahmottaa mistä kannattaisi aloittaa, mitä kaikkea tehtävään voisi sisältyä, mitä värejä sitä varten voisi ottaa ja mitä kannattaisi karsia pois. Valintojen teko on hankalaa ja omiin päätöksiin ei tahdo koskaan olla tyytyväinen, minkä vuoksi mieli muuttuu useita kertoja projektin aikana.
Tämänhetkiset tutkimukset ovat osoittaneet, että ADHD:ssa muun muassa juuri otsalohkon alueella veren virtaus on heikompaa, mikä aiheuttaa otsalohkon toiminnan tehottomuutta. Tästä johtuen toiminnanohjauksen haasteet ovatkin varsin tyypillisiä juuri ADHD:ssa.
On kuitenkin hyvää muistaa, että kenellä tahansa meistä voi ajoittain olla enemmän tai vähemmän haasteita oman toimintamme ohjaamisessa. Tätä voivat saada aikaan esimerkiksi väsymys, nälkä, stressi tai muu arjen kuormitus. ADHD:ssa toiminnanohjauksen vaikeus on kuitenkin läsnä päivittäin ja moniulotteisesti.
Vinkkejä toiminnanohjauksen säätelyyn
Parhaimmillaan toiminnanohjauksen taidot ovat ADHD-henkilöllä usein silloin, kun hän saa toimia itseään kiinnostavan asian parissa. Toiminnan ohjausta tukee myös se, että toiminta on jaettu sopivan mittaisiin osiin ja henkilö saa mielellään olla myös pienessä tai suuremmassa liikkeessä.
- Kiinnostavan asian parissa toimittaessa aivot tuottavat dopamiinia – mm. mielihyvään, mielialaan, motivaatioon ja oppimiseen vaikuttavaa välittäjäainetta, jota ADHD-henkilöiden aivoissa on tavallista vähemmän. Dopamiinin lisääntyminen aivoissa tukee aivojen hermoverkostojen toimintaa ja näin myös aivojen kokonaisvaltaista toimimista.
- Toiminnan jakaminen osiin luo mahdollisuuden onnistua useammin ja tekee tehtävästä helpommin sisäistettävän ja mahdollisen tuntuisen. Näin mielihyvän tunnetta syntyy esimerkiksi jo silloin kun tiedetään ensimmäisen osan olevan pian jo tehty, sekä silloin kun se varsinaisesti saadaan valmiiksi. Tämä toistuu pidemmän tehtävän aikana useamman kerran, kunnes koko tehtäväkokonaisuus saadaan tehdyksi. Tämä ylläpitää dopamiinin tuotantoa ja tukee tehtävän parissa pysymistä.
- Liikkeessä oleminen tehostaa ihmisen verenkiertoa, myös aivoissa. Näin ollen liike lisää verenkiertoa myös otsalohkon alueella ja edistää sen toimintaa.
Toiminnanohjauksen hahmottaminen ja sen haasteisiin sopivien apukeinojen löytyminen voi joskus arjessa olla vaikeaa, minkä vuoksi ulkopuolinen apu voi toisinaan olla tarpeen. Tätä kautta voidaan saada selkoa siitä, miksi toiminnan suorittaminen eri tilanteissa tuntuu takkuavan. Meillä Coronarialla tämän tyyppisissä asioissa perheenne apuna ja tukena toimivat LAKU-kuntoutustiimit.
LAKU-perhekuntoutusta ympäri Suomen
Järjestämme neuropsykiatrisen diagnoosin saaneille 5- 15v lapsille LAKU-perhekuntoutusta ympäri Suomen. Kuntoutukseen voi osallistua mikäli lapsella on ADHD-, ADD-, tai autismikirjon tai Touretten diagnoosi. Kuntoutus on Kelan kustantamaa.
