Lapsen vireystilan säätely koulussa – käytännön vinkit opettajille ja vanhemmille
Kävelen sisään koululuokkaan, jossa yritetään jatkaa työskentelyä ruokailun jälkeen. Työskentelyyn orientoituminen on haastavaa, kaikki haluaisivat puuhata omiaan. Koulupäivä on puolessa välissä ja päivän kuormitus alkaa näkyä. Yksi haastaa toisen kivi, paperi, sakset –peliin, yksi hakeutuu välittömästi sohvalle makaamaan kieltäytyen työskentelystä. Yksi purkaa painettaan nurkassa toisen lapsen ajellessa samalla ympäriinsä opettajan satulatuolilla. Hetken kuluttua yksi suutahtaa, toinen huudahtaa ja kolmas provosoi. Opettaja tarttuu tilanteeseen ja aloittaa yhteisen rauhoittumistauon. Ryhmässä lepohetken pitäminen on vakituinen tapa ja ellei poikkeuksia tapahdu, lepohetki pidetään joka päivä.
Miten ja millä ryhmän vireystilaa voidaan säädellä ja saada aikaan rauhoittumista?
Ennakoikaa päivän tapahtumia mahdollisimman hyvissä ajoin. Ennakoiminen tukee paitsi lapsen toiminnanohjauksen taitojen kehittymistä, myös vireystilan säätelyä. Kun päivän tapahtumiin voi varautua etukäteen, tapahtuu päivässä vähemmän yllättäviä tilanteita. Tämä puolestaan osaltaan vähentää vireystilan vaihtelua ryhmän sisällä ja tästä johtuvia tunteenpurkauksia. Ennakoinnin apukeinoina toimivat hyvin esimerkiksi kuvitettu päiväohjelma ja tietyn tehtävän ohjeiden piirtäminen tai kirjoittaminen pääpiirteissään taululle. Poikkeavassa tilanteessa lyhytkin tilanteen sanallinen selittäminen auki tai nopea piirtäminen voi vähentää ryhmän levottomuutta ja sujuvoittaa toimintaa.
Ottakaa yhteinen rentoutumisen ja rauhoittumisen harjoittelu osaksi koko ryhmän päivä- tai viikkorutiinia. Ryhmälle soveltuvia rentoutus- ja rauhoittumiskeinoja voivat olla esimerkiksi rentouttavan musiikin tai äänitteen kuunteleminen hiljaa omalla paikalla, yhteisen jatkotarinan kuuntelu äänikirjana tai luettuna tarinana, erilaisten rentoutusvideoiden katseleminen, yhdessä tehtävät rentoutus- ja hengitysharjoitukset tai vaikkapa yhteinen venyttelytauko. Mahdollisuuksien mukaan voidaan hyödyntää myös valojen himmentämistä ja muuta ärsykkeiden karsimista. Ryhmä voidaan tarvittaessa jakaa pareiksi esimerkiksi pallo- tai satuhieronnan ajaksi. Harjoitusten lomassa harjoitellaan näppärästi samalla esimerkiksi omien tarpeiden ilmaisua, oman ja toisen rajojen hahmottamista ja yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja.
Rakentakaa ryhmätilaan tai luokkaan rauhallinen työskentelypiste tai hyödyntäkää siirreltäviä sermejä. Lattialle tai pöydälle asetettavien sermien avulla tilaa voidaan muokata tarvittaessa joustavasti ja nopeasti. On tärkeää, että rauhoittumispaikkaa ei käytetä rangaistuksena, vaan lasta itseään tuetaan samalla tunnistamaan vireystilaansa ja hakeutumaan tarvittaessa rauhallisempaan paikkaan työskentelemään tai pitämään taukoa. Myös esimerkiksi maja, sohva tai säkkituoli voivat toimia taukopaikkoina. Isossa ryhmässä mahdollisia rauhoittumis- ja rentoutumispaikkoja kannattaa olla useampia, koska näihin saattaa olla tunkua. Rauhoittumispaikkojen käytöstä kannattaakin tehdä selkeät linjaukset tai pelisäännöt käytön sujuvuuden takaamiseksi. Mikäli rauhoittumispaikat on tehty ensisijaisesti ajatellen tiettyjä lapsia, on muille lapsille hyvä olla mietittynä muita sallittuja, korvaavia rentoutumis- ja rauhoittumistapoja.
Kootkaa luokkaan tai ryhmätilaan yhdessä lasten kanssa kikkapakki, jonka sisältö auttaa rauhoittumisessa ja rentoutumisessa. Kikkapakin käyttöön kannattaa muodostaa yhdessä ryhmän kanssa selkeät säännöt. On hyvä sopia, saako esimerkiksi pakilla käydä itsenäisesti milloin vain sen ollessa esillä vai onko pakki saatavilla vain aikuisen luvalla tai tiettynä aikana. Kikkapakissa voi olla esimerkiksi kuulosuojaimet, “huminapurkkeja” tai lumisadepalloja, hierontapalloja, sinitarraa, pieniä hypisteltäviä tai painavia esineitä, “stressileluja”, pieniä värityskuvia tai hengitys- tai muiden rentoutusharjoitusten ohjeita tiivistettynä tai kuvitettuna. Huomionarvoista on, että valittavissa on useampaa eri aistikanavaa hyödyntäviä välineitä. Osa lapsista voi hyötyä myös henkilökohtaisesta, muusta kikkapakista erillään olevasta rauhoittumisen apuvälineestä, kuten purukorusta.
Miten ja millä säädellä yksittäisen lapsen vireystilaa ja saada aikaan rauhoittumista?
Laatikaa lapsen kanssa valintataulu ja kootkaa lapsen käyttöön oma henkilökohtainen kikkapakki. Suunnitelkaa ja keskustelkaa etukäteen, mitkä ovat lapselle mieluisia ja mahdollisesti aikaisemmin toimineita rauhoittumiskeinoja tai toimintoja, joihin lapsi uppoutuu esimerkiksi kotona rauhallisessa tilanteessa. Mikäli mahdollista, keinoja voi selvittää myös lapsen huoltajilta, muilta tutuilta aikuisilta ja aikaisemmin lapsen kanssa toimineilta ammattilaisilta. Lepohetken aikana sallitut toiminnot voidaan kerätä kuvatauluksi vaikka lapsen lokeroon, pulpetin kanteen tai luokan seinälle. Tutkikaa ja havainnoikaa lapsen toimintaa ja ottakaa lapsi mukaan toimintojen valintaan. Hyötyykö lapsi paremmin vain muutamasta toimintavaihtoehdosta, jolloin toiminta on selkeämpi aloittaa ja saatavilla on vain rajoitetusti juuri näihin toimintoihin soveltuvat välineet? Vai onko parempi, että saatavilla on hieman enemmän vaihtoehtoja ja välineitä, jolloin toimintaa on helppo toteuttaa ja vaihtaa tilanteeseen sopien? Kootkaa välineet yhdeksi kikkapakiksi esimerkiksi yhteen laatikkoon sellaiseen paikkaan, joka on lapselle tuttu ja helposti saatavilla. Tarvittaessa välineet voidaan laittaa myös paikkaan, josta ne saa hakea vain sovitusti ja aikuisen kanssa.
Opetelkaa yhdessä lapsen kanssa käyttämään kehollisia harjoituksia vireystilan säätelyn tukena. Kehollisten harjoitusten käyttöön ei tarvita juurikaan erillisiä välineitä, jolloin niiden tekeminen onnistuu joustavasti eri tilanteissa päivän aikana. Helposti luokka- tai ryhmätilassa onnistuvia kehollisia harjoituksia ovat esimerkiksi venytteleminen, punnertaminen, tuolipunnerrukset, seinän työntäminen, oman itsensä halaaminen, ohimoiden tai käsivarsien hierominen tai kevyt puristelu, käsien puristaminen nyrkkiin tai kämmenien päällä istuminen. Muita helposti toteutettavia rauhoittumiskeinoja ovat esimerkiksi tietoinen keskittyminen omaan ympäristöön tai tiettyyn aistikanavaan, kymmeneen laskeminen, vedenjuonti ja käsien pesu.
Hyödyntäkää visuaalisuutta. Mikäli lapsi kuormittuu herkästi päivän aikana tai omien tarpeiden ilmaisu on lapselle haastavaa, voi hänen olla helpompi sanallisen viestinnän sijaan käyttää apuna visuaalisia tukikeinoja. Suunnitelkaa, valmistakaa ja tulostakaa lapselle valmiiksi käyttöön muutamia olennaisimpia kuvakortteja, joita lapsi voi hyödyntää tukena itseilmaisussaan. Esimerkiksi “tarvitsen apua”-kortti voi auttaa tilanteissa, joissa lapsen vireystila edelleen mahdollistaa avun pyytämisen, mutta oman toiminnan säätely ilman aikuisen tukea on jo haastavaa tai lapsi ei jostakin syystä saa ilmaistua tarvettaan sanallisesti. Myös esimerkiksi ennakkoon aikuisen kanssa sovittu sanaton merkki vessassa käynnin tai tauon tarpeesta voi auttaa lasta tilanteissa, joissa vireystila on lähellä alkaa nousta liiaksi. Erilaisten tilanteiden ennakointi ja toimintamalleista sopiminen rauhallisissa hetkissä luo lapselle turvan tunnetta ja pitkällä aikajänteellä sujuvoittaa toimintaa.
Lue lisää aiheesta:
Vireystilan säätely (Mielenterveystalo.fi)
Vireystilan vaikutus toimintakykyyn (Terveyskylä.fi 2021)
