Lasten ja nuorten tunnetaito-ohjauksen koulutusterveisiä!
Lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaajan koulutus antaa valmiudet ohjata tunnetaitoja ja tukea lasten ja nuorten tunnesäätelyä. Koulutus sisältää opintoja tunteiden ja tunnetaitojen perusteista niin kirjalukemisena kuin jaksotettuina luentoina. Opiskeltavia menetelmiä ovat esimerkiksi EFT (Emotional Freedom Technique), satuhieronnan perusteet, draama ja NVC (Nonviolent Communication). Vahvana lankana koko koulutuksen ajan erottuu oman tunnekehoyhteyden vahvistaminen monimenetelmällisin keinoin. Koulutuksessa käytetään paljon luovia menetelmiä ja tehdään itse samoja harjoitteita, joita koulutuksesta saatavassa harjoitekansiossa on mukana.
Koulutuksen kahdesta kolmeen päivään kestäviä lähijaksoja on reilun vuoden aikana seitsemän. Koulutuksen päätöksenä toteutetaan lapsille tai nuorille tunnetaitoryhmä, joka lisäksi raportoidaan kirjallisena tuotoksena. Koulutus on hyvin antoisa, usein syväluotaava, huumorin sävyttämä sekä vahvasti yhteyden ja hyväksynnän ilmapiirin suojaama. Suosittelen lämpimästi lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaajan koulutusta! Seuraavassa koulutuksen päätösjaksolla esittämässäni runossa koostan otteita omasta oppimisprosessista ja koulutuksen sisällöstä:
Sitä vainusin jostain jo ennen kesää
että tuotapa tartteiskin tutkia lisää.
Se kiehtoi niin kovin
ja mietin yhden jos toisenkin tovin
että siilimuorilta kuultu juttu
ois kenties joskus vielä mullekin tuttu.
Ja sinnehän riensin minne vainu mua johti.
Mutta mitä kaikkea kohti
- siitä mietteitä sain.
Pelkoako piikkien suojassa koin
vaiko jännitti uus ja samaan aikaan vieraus ja tuttuus?
Mutta kohtapa huomasin jotain, joka turvaa toi:
on kuljettu tästä jo kertaa monta
ja toistenkin poluista oppia voi.
Kaikuna vastasi moneenkin kohtaan
kuinka tunteita löytyykin laidasta laitaan.
Mikä olo on tää, sen nimeä en oikein nää
- ja kuinkas sitä silloin voi säätää?
Tai miten sen oikein ilmaista voisi
tai jotenkin ainakin ilmoille toisi?
Hmm, savinen möhkäle tuo ja
tää sisällä vellova tunteiden vuo…
Kuinka siihen sillan sais
että olo jotenkin helpottais?
Kas, sitä mäiskin ja lätkin ja kuulua annan
tätä tunnetta en mä vain sisälläni kanna!
Vaan joskus, jos toinen ihan myrskyksi äityy
niin että tuntuu, jotta itsekin jäätyy
huutelen avuksi pöllön niin viisaan ja puhutaan
istu, hengitä, rauhoitu pliis vaan.
Ja sitten kun iloon taas kääntyy tuuli
- ei kestänyt myrsky päiviä, vaikka luuli –
ihan rinnassa kuplii tai tyynesti hymisee
ja voisi kai kuulla kun sydänkin hyrisee.
Iloon kun yhtyy kulkijaa kaks
on askel kevyt, käy kulku helpommaks.
Kah, nytpä kai tunnenkin jo polkua tätä.
Se on hyvää ja aitoa elämätä!
Henkseleitä paukutan ja hups – voikin käydä niin
että tassu käykin kastumassa ojavarren vesiin.
Ja silloinkin voin kaverille huikata ”huh hei!”
- en aatellutkaan että tässä kaiken taitaisin
ja valmista kai koskaan tule ei.
Näin jatkuu tassuttelu mielin avoimin
ja kenties matka johtaa uusiin seikkailuihin.
Nyt pyytää tahtoisin mä sinut mukaan
koska ilman peiliä, tukea ei etene oikein kukaan.
Siispä tassuuni tartu ja lähdetään
matka jatkuu maisemaan uuteen ja hyvään.
-Leena Pöykkö 19.10.2020-
