Moni miettii, jaksaako eläkeikään asti – ”Ei ole sellaista päivitysohjelmaa, jolla ihminen voisi päivittää itsestään version 2.0.”

Moni eläkeikää lähestyvä haaveilee jaksavansa edes eläkkeelle asti. Coronarian Tiina
Hämäläinen kertoo, miten Kiila-kuntoutus auttaa löytämään uusia voimavaroja.

Kun nyt eläkeikään asti jaksaisi

Lause on tuttu Tiina Hämäläiselle, joka on työskennellyt Coronarian Kiila-kuntoutuksessa työelämän asiantuntijana ja ammatillisena kuntoutusohjaajana viitisen vuotta. Hän on tavannut monia eläkeikää lähestyviä ammattilaisia, joiden voimavarat ovat vähissä. Monen toiveena on lähinnä sinnitellä eläkeikään asti.

”Muistan erään opettajan, joka sanoi Kiila-kuntoutuksen ensimetreillä, että hän ei jaksa enää yhtään, tuskin edes eläkkeelle asti”, Hämäläinen aloittaa.

Kuntoutuksessa ajatus muuttui. Mitä tapahtui?

Tarvittavaa etäisyyttä työhön

”Kiila-kuntoutus tarjoaa hengähdyshetken. Sen aikana saa tarvittavaa etäisyyttä työhönsä, jotta voi tarkastella itseään ammattilaisena ja tunnistaa vahvuuksiaan”, Tiina Hämäläinen avaa.

Näin kävi myös Hämäläisen mainitsemalle opettajalle. Kuntoutuksen aikana hän alkoi arvostaa omaa osaamistaan uudella tavalla.

”Hän ymmärsi, että hänen kokemuksestaan on valtavasti hyötyä paitsi oppilaille ja heidän vanhemmilleen myös nuoremmille kollegoille. Prosessin loppupuolella opettaja huomasi, ettei halunnutkaan heittäytyä kokopäiväiseksi eläkeläiseksi vaan päätti jatkaa tutussa työyhteisössä sijaisuuksia tekemällä.”

Toimialakohtaisia eroja

Kiila-kuntoutukseen hakeudutaan myös fyysisen toimintakyvyn haasteiden vuoksi.

”Toimiala vaikuttaa paljon siihen, minkälaisia haasteita kenelläkin on. Tehdastyötä ja toimistotyötä tekevien haasteet voivat olla hyvin erilaisia. Tai kun toisella on fyysistä kremppaa, toisella haasteet liittyvät henkiseen kuormittumiseen”, Hämäläinen kertoo.

Olipa kuormitus sitten fyysistä tai henkistä, kuntoutuksessa työssä jaksamiseen etsitään ratkaisuja terveydenhuollon eri ammattilaisten kanssa osallistujan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Kun yksi hyötyy psykologin tapaamisesta, toinen voi kokea tarvitsevansa fysioterapeutin apua.

Joskus käy niinkin, että pysähtyminen selkeyttää tilannetta eri tavalla kuin alun perin oli ajatellut.

Hämäläinen kertoo esimerkin asiakkaasta, jonka kivuliaat polvet tekivät työskentelystä hankalaa.

”Kuntoutuksessa selvisi, että polvia enemmän arkea hankaloittivat työn henkiset kuormitustekijät. Lopulta ratkaisu löytyi toisenlaisesta työyhteisöstä. Siellä oli helpompi huomioida myös kivuliaat polvet.”

Pienten muutosten tärkeys

Eläkeikää lähestyvän ihmisen kokonaiskuormitus voi olla kovaa: olisi jaksettava työssä ja samaa aikaan huolehdittava kenties myös iäkkäistä vanhemmista ja lapsenlapsista.

”Varsinkin moni nainen on saattanut laittaa muut edelle ja itsensä viimeiseksi niin, että omasta jaksamisesta, terveydestä ja kunnosta huolehtiminen on tullut vasta kaiken muun jälkeen”, Hämäläinen avaa.

Monesti kyse on elämän peruspalikoista: unesta, liikunnasta, ravinnosta ja stressin hallinnasta. Hämäläinen kannustaakin miettimään, mitä arjessa voisi tehdä toisin. Pienikin muutos voi käynnistää hyvän kierteen – kovaa treeniä tai hikiliikuntaa ei välttämättä tarvita.

”On hyvä pysähtyä miettimään, mihin oma aika todella menee ja voisiko siitä ajasta käyttää osan vaikkapa oman kunnon ylläpitämiseen. Voisiko televisiota katsellessa tehdä kuminauhajumppaa? Voisiko työmatkan kävellä?”

Arjen aktiivisuutta voi lisätä puolella tunnilla tai vaikka kymmenellä minuutilla. Vuositasolla se on jo iso muutos.

”Ei ole sellaista päivitysohjelmaa, jolla ihminen voisi päivittää itsestään version 2.0. Arjen muutokset on tehtävä itse.”

Työn muokkaamisen mahdollisuudet

Työelämän kiivas tahti ja muutospaineet vaikuttavat eläkeikää lähestyvien työarkeen.

”Yhä tehokkaammin ja vähemmällä väellä pitäisi saada asioita aikaiseksi”, Hämäläinen kiteyttää.

Mitä työyhteisöissä voitaisiin sitten tehdä, että työtä olisi mielekästä tehdä ikään katsomatta?

Hämäläinen ehdottaa erilaisia työn muokkaamisen keinoja. Sellaisia ovat esimerkiksi etätyöt, työaikajoustot, työtehtävien rajaaminen ja osa-aikatyön mahdollistaminen.

Hämäläinen antaa esimerkin asiakkaasta, joka hyötyi etätyöstä:

”Asiakkaalla oli nivelkipuja, joten etänä työskennellessään hän kykeni jaksottamaan työtään vointinsa mukaan. Huonoa aamuna työt saattoi aloittaa myöhemmin, ja muutenkin päivää oli helpompi tauottaa.”

On tietenkin työpaikkoja, joissa etätyö ei ole mahdollista tai joissa työvuoroja ei voi valita.

”Sairaalaan tai päiväkotiin on mentävä silloin, kun työvuoro on. Mutta toisinaan tällaisissakin töissä arkea on voitu helpottaa työvuorosuunnittelulla esimerkiksi niin, että aikaiset aamut jäävät pois.”

Joskus siirtyminen toisenlaisiin tehtäviin tukee jaksamista parhaiten.

”Kuntoutuksessa on moneen kertaa todettu, ettei esimerkiksi kevyttä keittiötyötä ole. Joskus työtehtäviä voi muokata. Toisinaan taas omaan toimintakykyyn ja voimavaroihin sopivampi työ voi löytyä samalta työnantajalta mutta muista tehtävistä.”

Avoin keskustelu on muutoksen alku

Parhaimmillaan Kiila-kuntoutus hyödyttää koko työyhteisöä, kun kuntoutuksessa esiin nousseita teemoja voi nostaa yhteiseen keskusteluun tai puhua niistä esihenkilön kanssa.

”Jotkut esihenkilöt ovat sanoneetkin, että ovat joutuneet miettimään omaa toimintaansa uudelleen, kun työntekijän kuntoutuksen myötä on tullut erilaista näkökulmaa.”

Kiila-kuntoutus on Kelan tukema, maksuton ryhmäkuntoutus, joka kestää vuodesta puoleentoista.

”Siinä ajassa ehtii tapahtua monenlaisia muutoksia”, Hämäläinen päättää.