Omaishoitaja Lea: "Ennen ajattelin, että voin huolehtia itsestäni sitten myöhemmin – olin väärässä”

Lea Pajula, 78, ymmärsi vasta omaishoitajuuden myötä, miksi myös omasta jaksamisesta on tärkeää huolehtia.

”Kun aamupala on syöty, mieheni menee katsomaan televisiota ja minä lähden neljän ja puolen kilometrin metsälenkille. Siitä en luovu. Se tyhjentää pääni ja antaa voimia”, Lea Pajula aloittaa.

Aina ei kuitenkaan ole ollut näin.

”Aiemmin ajattelin, että täytyy tehdä sitä, sitä ja sitä, joten en lopulta ehtinyt tehdä yhtään mitään oman hyvinvointini eteen”, kertoo Parkinsonin tautia sairastavan aviomiehensä Markun omaishoitajana toimiva Lea.

Muutos tapahtui, kun Lea osallistui miehensä kanssa omaishoitajille ja heidän läheisilleen tarkoitettuun kuntoutukseen.

Kurssilla psykologi piirsi neljään lokeroon jaetun neliön ja kysyi, kuinka paljon hoivalle tarkoitettu lokero vie tilaa muilta elämän osa-alueilta.

”Sehän vie tietysti kaiken”, Lea muistaa ajatelleensa.

Vasta kun psykologi kehotti pohtimaan, miksi itsestä pitäisi huolehtia nyt eikä vasta kymmenen vuoden päästä, Lea pysähtyi miettimään asiaa vakavasti.

”Se sai minut ymmärtämään, että minun on pidettävä huolta itsestäni, jotta jaksan pitää huolta toisesta. Eikä pelkästään siksi vaan myös ihan itseni takia.”

Päätös omaishoitajuudesta ei ollut helppo

Ennen miehensä omaishoitajaksi ryhtymistä Lea epäröi pitkään.

”Kaikkialla varoiteltiin, että omaishoitaja jää yksin, ei saa apua ja on vastuussa kaikesta.”

Leaa mietitytti myös, olisiko hänestä siihen fyysisesti.

”Miten voisin olla omaishoitaja, kun olen itsekin raihnainen? Minulla on polvi-, kyynärpää- ja selkäongelmia.”

Sattumanvarainen keskustelu taksinkuljettajan kanssa muutti kuitenkin kaiken.

”Hän sanoi, että minähän teen samat asiat, olinpa sitten vaimo tai omaishoitaja. Tajusin, että niinhän se on.”

Omaishoitajan arki on täynnä tekemistä

Parkinsonin tauti vaikuttaa merkittävästi liikunta- ja toimintakykyyn, joten Markku tarvitsee apua monissa arkisissa asioissa.

”Arjesta tulee herkästi suorittamista, kun päässä pyörii koko ajan, mitä seuraavaksi pitää tehdä, suunnitella ja muistaa”, Lea kuvailee.

Kaiken tekemisen keskellä käy helposti niin, että omaishoitajan jaksaminen jää tärkeysjärjestyksen hännille. Varsinkin Markun univaikeudet alkoivat vaikuttaa Lean nukkumiseen ja jaksamiseen.

”Tuntui, etten muista mitään, en tiedä mitään, enkä ymmärrä mitä minulle puhutaan tai mitä minä itse sanon.”

Arkea hankaloittava väsymys oli yksi syy osallistua omaishoitajien parikurssille. Kurssi on suunnattu jaksamisen haasteiden kanssa painiville omaishoitajille.

”Kun kuulin kurssista omaishoitajien virkistyspäivillä, menin heti kotiin päästyäni hakemaan kurssille.”

Uusia keinoja arjen helpottamiseen

Omaishoitajien parikurssi sisältää monenlaista ryhmäohjelmaa niin omaishoitajille kuin omaisille.

”Emme olleet vain osa massaa, vaan saimme yksilöllistä apua", Lea kuvailee.

Kurssilla käsitellään monia teemoja terveellisestä ruokavaliosta omaishoitajien oikeuksiin. Tavoitteena on auttaa löytämään ratkaisuja arjen moninaisiin haasteisiin.

”Omaishoitajana herkästi ajattelee, että on vain omaisen avustaja. Kurssilla me molemmat olimme yhtä tärkeitä.”

Kun Markku osallistui tietovisoihin, Lea uppoutui kirjaan.

”Ihmettelin, miten pystyn keskittymään lukemiseen. Sitten tajusin, että kurssilla sai laskeutua toisten kannateltavaksi, rentoutuminen onnistui ihan eri tavalla kuin kotona.”

Kurssin jälkeen Lea on tehnyt muutoksia niin ajattelutapaansa kuin arkeensakin.

Ensinnäkin hän on opetellut armollisuutta.

”En enää hössötä huushollin takia. Ennen minulle oli tärkeää, että kaikki oli paikoillaan. Ei enää.”

Toiseksi hän on opetellut pitämään parempaa huolta itsestään.

”Ajattelin ennen, että huolehdin hyvinvoinnistani sitten joskus. Nyt olen sisäistänyt, että saan huolehtia itsestäni nyt.”

Rennompi elämänote auttaa jaksamaan

Kun asioihin ei suhtaudu niin vakavasti, arki sujuu mukavammin.

”Huomasimme kerran, että Markun housut olivat väärin päin. Yhteistuumin päätimme, että siinäpä ovat! Pesuohjelaput housuissa liehuen menimme kauppaan ja nauroimme koko jutulle.”

Nykyisin Lea ja Markku nukkuvat eri huoneissa, jotta unen laatu pysyisi hyvänä. Järjestely on helpottanut nukkumista, vaikka pariskunnan vanhassa hirsitalossa toisen liikuskeluun herkästi havahtuukin.

”Jos herään yöllä ja jään pyörittelemään asioita päässäni, laitan Veskua soimaan ja nukahdan.”

Vaikka huonosti nukuttuja öitä joskus kertyy, rennompi elämänasenne auttaa.

”En murehdi liikaa, vaan keskityn tähän hetkeen ja olen kiitollinen siitä, mitä minulla on nyt.”

Entä miten Lea näkee tulevaisuuden? ”Voimme edelleen mennä Markun kanssa yhdessä mihin haluamme, jos haluamme. Maalla asuminen antaa meille mahdollisuuden nauttia rauhallisesta elämänmenosta.”