Parajääkiekkoilija Aaron Hänninen tavoittelee unelmiaan – ja saa siihen tukea fysioterapiasta
Äänekosken Koiviston kylällä asuva Aaron Hänninen on kuin kuka tahansa 16-vuotias nuori: Hän opiskelee ammattiopistossa, soittaa bassoa ja pelaa videopelejä kavereidensa kanssa. Aaronilla on synnynnäinen liikuntavamma meningomyeloceele MMC, jonka vuoksi hän käy säännöllisesti neurologisessa fysioterapiassa Coronarialla. Lisäksi hän on parajääkiekon hallitseva Suomen mestari ja Leijonapaitaan pukeutuva maajoukkueurheilija.
Parajääkiekko on koko perheen elämäntapa
Vuonna 2016 Aaronin äiti Heli Hänninen näki Facebookissa mainoksen kelkkakiekon harrasteryhmästä, joka kokoontui tuolloin Jyväskylän kaupungin erityisliikunnan vuorolla.
- Äiti huomasi ilmoituksen ja innostuin kokeilemaan, Aaron kertoo.
Harrastus tempaisikin Aaronin mukaansa. Nykyinen seura Sisu Paraicehockey perustettiin hieman myöhemmin, 2017 alkukeväästä. Aaron on siis Sisun perustajajäseniä. Tätä nykyä myös Heli kiekkoilee SISUn riveissä, sillä vaikka parajääkiekko on vammaisurheilulaji, niin kotimaisissa otteluissa vammattomatkin pelaajat voivat osallistua otteluihin ja turnauksiin.
- Voisi sanoa, että parajääkiekosta on tullut koko perheen harrastus ja elämäntapa, Heli Hänninen naurahtaa.
Parajääkiekon säännöt ja lajissa tarvittavat varusteet ovat hyvin samanlaisia kuin tavallisessa jääkiekossakin. Parajääkiekossa jäällä liikkumiseen käytetään kelkkoja, joiden pohjaan on kiinnitetty luistimen terät. Käsissä pidetään kahta lyhyttä mailaa, joiden avulla pelaaja työntää itselleen vauhtia ja ohjailee kiekkoa. Aaron pitääkin tärkeimpänä vahvuutenaan juuri mailatyöskentelyä ja kiekollista osaamista:
- Kiekkoa pitää osata kuljettaa molemmilla käsillä, hän selittää.
Aaronin pelaajavuosiin mahtuu paljon hienoja hetkiä, mutta yhdeksi parhaimmista hän nostaa joukkueensa keväällä 2023 voittaman Suomen mestaruuden. Voitimme yhden pisteen erolla seuraavaan, joten taistelu voitosta oli todella tiukka. Voittoa juhlittiin palkintogaalassa, Aaron kertaa kevään tunnelmia.
Fysioterapia tukee parajääkiekkoilua, mutta toimintakyky on pääasia
Alaraajavammansa vuoksi Aaron on käynyt neurologisessa fysioterapiassa vauvasta lähtien. Tällä hetkellä hänen kuntoutuksensa koostuu kotikäynteinä toteutettavasta fysioterapiasta sekä allasterapiasta. Kuntoutus on vaikuttanut kokonaisvaltaisesti niin Aaronin päivittäiseen elämään kuin pelaajana kehittymiseenkin.
- Fysioterapialla on ollut jäätävän iso merkitys. Paikat pysyvät kunnossa ja voima lisääntyy, Aaron kertoo.
Parajääkiekossa urheilijalta vaaditaan hyvää ylävartalon hallintaa, käsien toimintakykyä sekä istumatasapainoa. Aaron kertoo, että juuri tasapainon parantamista hän pitää yhtenä tärkeimpänä tavoitteenaan fysioterapiassa.
- Se on taidettu kirjoittaa ihan kuntoutussuunnitelmaankin, lisää Aaronin fysioterapeutti Heidi Koffert.
Fysioterapiassa he keskittyvät Aaronin kanssa esimerkiksi erilaisiin lihaskunto- ja venyttelyharjoituksiin sekä sään salliessa tehdään ulkona kelaustreeniä pyörätuolilla tai käydään pyöräilemässä kolmipyöräisellä polkupyörällä. Koffert tekee myös tiivistä yhteistyötä Aaronin allasterapiaa ohjaavan fysioterapeutti Petri Lähteelän kanssa. Allasterapiassa Aaron on oppinut muun muassa kävelemään ja nykyään kävely sujuu ortoosien avulla kuivallakin maalla.
Kuvassa Aaron Hänninen fysioterapeuttiensa Heidi Koffertin ja Petri Lähteelän kanssa.
Aaronin kuntoutuksessa fysioterapeutit painottavat toimintakyvyn ylläpitämistä. Aaronin jalkoja on operoitu muutamaan otteeseen, mutta fysioterapia on edesauttanut sitä, ettei kuntoutuminen ole tapahtunut takapakkeja leikkausten jälkeen.
- Vaikka onkin hienoa päästä kellottamaan uusia ennätyksiä ja heittämään ylävitosia, niin fysioterapiassa ei kuitenkaan ole kyse varsinaisesta urheiluvalmennuksesta, Lähteelä tähdentää.
Unelmat toteutuvat parajääkiekon parissa
Monen tavoitteellisesti harjoittelevan urheilijan tavoin Aaronin elämä pyörii pitkälti parajääkiekon ympärillä, sillä tavallisesti viikkoon mahtuu vain yksi tai kaksi vapaailtaa. Kova harjoittelu palkittiin, kun Aaron sai kutsun Leijonapaitaan ja maajoukkueeseen poikkeuksellisen nuorena, vasta 15-vuotiaana.
- Se oli mun unelma. Se tuntui aivan mahtavalta, todella hienolta. Ei voi sanoin kuvailla, Aaron kertoo.
Seuraavakin päämäärä Aaronilla on jo mielessä: Hän toivoo pääsevänsä pelaamaan maajoukkueen mukana lajin seuraavissa MM-kilpailuissa.
Sekä Aaron että hänen äitinsä Heli toivottavat kaikki parajääkiekosta kiinnostuneet tervetulleiksi lajin pariin.
- Parajääkiekko on hauskaa ja vauhdikasta! Se on kokonaisvaltaisesti kuntouttava laji. Harjoituksiin voi tulla tutustumaan hyvin matalalla kynnyksellä. Lajia voi kokeilla lainavarusteilla eikä pelaajalla tarvitse olla vammaa, he muistuttavat.
