Sanakevät rikastuttaa lasten sanavarastoa
Vuodenajan vaihtelut pyritään huomioimaan puheterapiassa. Neljä vuodenaikaa tarjoaa runsaasti uusia, lasten arkipäivään oleellisesti liittyviä sanoja. Vuodenajat ovatkin oiva tilaisuus lasten sanavaraston kasvattamiseen.
Kevät on täällä. Aurinko hellii lämmöllään, vesi lorisee räystäiltä. Lumi sulaa. Etelässä aiemmin kuin pohjoisessa. Ihmiset hymyilevät enemmän toisilleen, rinnassa pulppuaa ilon tunteet ilman mitään sen kummempaa syytä näin aikuisellakin, saati sitten lapsella. On aika taas aivan uusille leikeille ja myös uusille sanoille. Suomen vaihtuvat vuodenajat tuovat mukanaan lapselle erinomaisen mahdollisuuden rikastuttaa sanastoaan.
Maahan on ilmestynyt lapsia niin suuresti ilahduttavia jättimäisiä lätäköitä, rapakoita ja lampareita. Vesi-, kura-, muta- ja loskalätäköitä. Osa jään peittämiä, osa ei. Ritiseviä, rätiseviä, litiseviä ja lätiseviä. Suuria, keskikokoisia ja pieniä. Kirkkaita, tummia, ruskeita, ruohoisia, hiekkaisia ja sohjoisia. Hauskoja, jännittäviä, osa ehkä hieman pelottaviakin. Lätäköitä, joiden läpi kahlataan, juostaan ja mikä tärkeintä, pompitaan! Lätäköitä, joiden vedellä leikitään. Kuraleikit – mikä onkaan hauskempaa! Ja tästä päästäänkin kuraleikeissä käytettäviin leluihin, niiden nimiin, väreihin ja siihen mitä niillä tehdään.
“On tärkeää, että ymmärrän sanat, joita sinä minulle puhut. Haluan ymmärtää. Autathan minua siinä?”
Vuodenajat puheterapiassa
Puheterapiassa pyritään ottamaan usein huomioon vuodenajan vaihtelut. Miksi ihmeessä? Vuodenaikoihin liittyvät sanat ovat automaattisesti osa lapsen arkipäivää. Osa sitä sanastoa mitä hän kuulee muiden puhuvan ympärillään. Ne ovat sanoja, joita hänen soisi myös ymmärtävän. Jos ei vielä kaikkia, niin ainakin oleellisimmat.
Vuodenajan vaihtuessa ympäristö muuttuu, vaatteet vaihtuvat, lelutkin osittain ja leikit. Mikä sanamäärä tähän muutokseen liittyykään! Yhtäkkiä talvisaappaat vaihtuvat kumppareihin, talvihaalari välikausivaatteisiin, talvilakki pipoon ja käyttöön tulevat aina niin ihanat kurahousut, kurahansikkaat, varmuuden vuoksi vielä varavaatteet ja varavaatteiden varavaatteet. Vaatteet kastuvat ja niitä kuivataan. Virtuaalinen selkään taputus vanhemmille koteihin ja päiväkoteihin henkilökunnalle. On siinä tekemistä. Niin on kyllä pikkuisella pukijallakin. Ei ole ihme, jos välillä kiukuttaa.
Osalle lapsista voi olla vaikeampaa omaksua ja ymmärtää sanoja, varsinkin uusia sellaisia. Aikuisen tai toisen lapsen rönsyilevä puhe, paljon sanoja sisältävät kehotukset ja kiire voivat saada lapsen hämilleen. Moni lapsi hyötyykin huomattavasti puheen ymmärtämisen tukena käytettävistä tukiviittomista ja sanojen merkitystä selventävistä kuvista. Onneksi meillä on olemassa nämä mahtavat keinot auttaa ja tukea lasta puheen ja kielen maailmassa! Ne auttavat lasta ymmärtämään, olemaan osa ryhmän toimintaa ja käyttäytymään sääntöjen mukaan. Ne auttavat lasta ystävystymään ja oppimaan uutta. Näistä keinoista tarkemmin tekstin alla olevissa linkeissä ja myöhemmissä blogikirjoituksissa.
“Minulle on tapahtunut tänään vaikka mitä. Haluan kertoa siitä Sinulle, se on minulle tärkeää. Haluan jakaa kaiken tärkeän juuri Sinun kanssasi.”
Lapsi haluaa kertoa päivästään
Puheen ymmärtämisen lisäksi lapsi tarvitsee sanoja myös omaan käyttöönsä. Hän haluaa kertoa tapahtumistaan tai päivästään omin sanoin ja aivan itse. Hän voi kertoa päivästään myös tukiviittomin, kuvien avulla tai jonkin muun kommunikaation apuvälineen tukemana tai täysin sen avulla, mutta kuitenkin itsenäisesti. Kukaan toinen ihminen ei voi tietää, mikä juuri tälle lapselle on ollut merkityksellisintä päivässä. Aikuiset voivat arvailla seuraamalla lapsen reaktioita eri asioihin, mutta ne ovat silloin toisen havaintoja, eivät lapsen, yhtään näitä havaintoja väheksymättä. Ne ovat tärkeitä ja arvokkaita havaintoja.
Kunpa pääsisikin joskus kurkkaamaan pienen tai vähän isommankin puhumattoman tai puheen tuoton vaikeuden omaavan lapsen ajatuksiin, mikä juuri hänelle oli tärkeintä tässä päivässä. Oliko se lätäköstä löytynyt aarre, muovikorkki, vai oliko se äidin tai isän näkeminen päiväkotipäivän päätteeksi? Oliko se turvallinen hetki päiväkodin Anniinan sylissä?
Lapsen omien kokemusten jakaminen rakkaille vanhemmille on lapselle äärettömän tärkeää. Tärkeää on myös oman halunsa ja tarpeensa ilmaiseminen kotona ja päivähoidossa. Tällöin lapsi ei kulje vain muiden ehdotusten varassa, vaan hän voi ilmaista itse mitä hän haluaa. Ehkä jopa sellaista, mikä aikuiselle ei ole tullut mieleen ehdottaa.
Pieni lapsi haluaisi kertoa asiat hyvinkin tarkasti, jos osaisi, mutta aivan pieni lapsi ei vielä siihen pysty, eikä hänen tarvitsekaan. Hän kertoo asiat omalla tavallaan, niin hyvin kuin osaa. Pääasia on, että hän tulee ymmärretyksi niissä asioissa, joissa haluaa ja pystyy jakamaan päivänsä tapahtumia tärkeille ihmisille iänmukaisesti.
Paljon tapahtumia ja sanoja lyhyessä hetkessä
Nämä alla olevat tilanteet kuvastavat tapahtumien ja sanojen määrää, joita lapsen päivässä on lukemattomia.
Aikuinen lasten (kura)saappaissa – Etsitään yhdessä sanoja ja sanoille merkityksiä
Kun seuraavan kerran menet ulos vaikka kävelylle, mieti miltä ulkona näyttää lapsen silmin: mitä näet ympärilläsi, miltä eri asiat kuulostavat, tuoksuuko ilmassa jokin? Mikä kaikki on muuttunut talven vaihtuessa kevääksi?
Jos menet ulos lapsesi kanssa, seuraa lapsesi katsetta. Mistä lapsi on kiinnostunut? Jutelkaa yhdessä näistä asioista. Miettikää yhdessä asioille nimiä, kuunnelkaa miltä jokin asia kuulostaa, miettikää miltä jokin asia näyttää ja seuratkaa mitä ympärillä tapahtuu. Pysähdy kuuntelemaan mitä hän sinulle kertoo. Jos hän esittää leikki-idean – tartu siihen. Arvelisin, että sydän tutisee ilosta tämän ulkoilureissun jälkeen ja kummallakin on todella hyvä olla. Iloisia yhteisiä keväthetkiä!
Linkkivinkkejä:
Papunet-sivusto – Tietoa ja materiaalia kommunikoinnin tukemiseen
Maarit Raudaskoski,
puheterapeutti
