Turvallisuuden tunteen yhteys kehoon ja mieleen
Perusturvallisuuden tunne alkaa rakentua ihmiselle syntymästä alkaen. Kokemukset ja vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa opettavat meille lukemattoman määrän asioita niin itsestämme kuin muistakin ihmisistä, herättävät monenlaisia tunteita ja rakentavat turvallisuuden tunnettamme.
Turvallisessa ihmissuhteessa ihminen saa olla oma itsensä tuoden esiin omia mielipiteitään, tarpeitaan, toiveitaan, tunteitaan ja ajatuksiaan luottavaisessa ilmapiirissä, ilman pelkoa. Turvallisessa ihmissuhteessa on tilaa erilaisille mielipiteille ja näkemyksille. Kaikista asioista voidaan keskustella ja on myös lupa olla eri mieltä. Erilaisia ajatuksia arvostetaan ja kunnioitetaan ja ne otetaan huomioon.
Kaikesta ei voi eikä tarvitsekaan olla samaa mieltä. Harvassa asiassa on absoluuttista totuutta – useimmissa asioissa on monia erilaisia näkökulmia, joista kaikki voivat olla yhtä oikein. Turvallisessa suhteessa voidaan yhdessä todeta, että tässä asiassa olemme eri mieltä ja se on ok. Yhteisesti sitten päätetään, miten tilanteessa jatketaan eteenpäin.
Vaara- ja uhkatilanteessa ihmisellä on kolme selviytymiskeinoa
Valitettavasti kaikki ihmissuhteet eivät ole pelkästään turvallisia. Ihminen on voinut kokea esimerkiksi kaltoinkohtelua lähisuhteissa, mikä jättää jälkensä paitsi turvallisuudentunteeseen, myös kehoon ja mieleen.
Vaara- ja uhkatilanteessa ihminen toimii autonomisen hermoston kautta käyttäen kolmea selviytymiskeinoa: taistelemista, pakenemista tai jähmettymistä. Se, mikä selviytymiskeino aktivoituu, ei ole ihmisen oma valinta, vaan tapahtuu autonomisen, ei tahdonalaisen, hermoston kautta. Jo yksittäiset turvattomat, pelottavat tai uhkaavat tilanteet voivat horjuttaa ihmisen turvallisuuden tunnetta perustavanlaatuisesti ja saavat kehon ja mielen reagoimaan.
Myöhemmin kokemustensa seurauksena ihminen voi alkaa näkemään uhkia siellä, missä niitä ei oikeasti ole. Ihminen voi saada takaumia, jolloin joku asia toimii muistuttajana vanhoista kokemuksista. Muistuttajana voi toimia esimerkiksi ääni, tuoksu, paikka tai vaikkapa tutunoloinen ihminen tai auto. Takaumassa keho ja mieli voivat alkaa reagoida voimakkaastikin, ihan kuin vaara olisi käsillä juuri nyt, vaikka todellisuudessa vaaraa ei olisikaan.
Lamaantumisessa/jähmettymisessä kehon reaktioita ovat esimerkiksi lihasten velttous ja paikalleen jämähtäminen, taistelussa ja pakenemisessa esimerkiksi sykkeen nousu, käsien hikoilu, lihasten kiristyminen, aistien kuten kuulon ja näön aktivoituminen ja suuntautuminen oletettuun vaaraan, jolloin muut asiat ympärillä jäävät huomaamatta. Mielen reaktioita voivat olla esimerkiksi ajatusten jähmeys, pakokauhu tai paniikki.
Turvattomien kokemusten seurauksena ihmisen jopa elintärkeä sisäinen hälytysjärjestelmä vaurioituu ja alkaa lähettää vikahälytyksiä. Tällöin on hankala erottaa, milloin uhka on todellinen eikä omaan arviokykyyn pysty täysin luottamaan, mikä voi lisätä edelleen turvattomuuden tunnetta. Kun hälytysjärjestelmä ei toimi, se hälyttää silloinkin, kun vaaraa ei ole, minkä seurauksena ihminen useimmiten valpastuu herkästi, on varuillaan ja tutkii niin ympäristön merkkejä kuin omia sisäisiä reaktioitaankin havainnoiden tuntemuksiaan ehkä liiankin tietoisesti. Nämä ovat esimerkkejä ylivirittyneestä tilasta, joka voi pitkään jatkuessaan aiheuttaa erilaisia vakaviakin terveysongelmia, kuten unettomuutta tai rytmihäiriöitä ja pitkittyessään ylivirittynyt tila voi olla myös merkki post-traumaattisesta stressihäiriöstä (PTSD).
Psykoterapiassa on tärkeää huomioida kehon ja mielen yhteys
Psykoterapiassa ja etenkin traumapsykoterapiassa opetellaan tunnistamaan ja tiedostamaan kehon sekä mielen viestejä ja reaktiota. Tärkeää on myös opetella rauhoittamaan ylivirittynyttä hermostoa esimerkiksi veden juonnin, pastillien imeskelyn, hengitys- ja rentoutusharjoitusten, aistien aktivoimisen sekä rauhoittavan sisäisen puheen avulla.
Kun hermosto, keho ja mieli rauhoittuvat, ihminen pääsee ylivirittyneestä tilasta takaisin sietoikkunalleen, mikä mahdollistaa järjen takaisin saamisen ja asioiden tietoisen käsittelyn. Tällöin voi nähdä, mistä kehon ja mielen oireet mahdollisesti johtuivat ja mistä ne kertoivat sekä ymmärtää, että joskus keho hälyttää sisäisesti vaaraa, vaikka ulkoista vaaraa ei olisikaan. Sisäinen ja ulkoisen turvallisuuden tunteen erottaminen on tärkeä osa esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden ihmisten auttamistyötä.
Psykoterapiassa on tärkeää huomioida kehon ja mielen yhteys sekä tukea ihmistä paitsi tunnistamaan ja tiedostamaan kehon ja mielen reaktioita myös opettelemaan niiden rentouttamista. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, mikä näkyy vahvasti kehon ja mielen yhteydessä: kehon rentoutuminen rentouttaa mieltä ja mielen rentoutuminen kehoa. Kehon ja mielen viestien tunnistaminen ja yhteyden ymmärtäminen ei kuitenkaan liity pelkästään psykoterapiaan, vaan on tärkeä taito meidän jokaisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä.
Milloin sinä olet viimeksi pysähtynyt miettimään, mitä kehosi ja mielesi sinulle kertovat, mistä kokemuksesi, tunteesi ja ajatuksesi mahdollisesti juontavat juurensa ja olet pysähtynyt miettimään, mitä kehosi ja mielesi tarvitsee voidaksesi hyvin? Entä milloin olet viimeksi tehnyt kehon- ja mielen rentoutusharjoituksia? Muistetaanhan pitää itsestämme ja omasta hyvinvoinnistammekin huolta.
Lue lisää psykoterapiasta.
