Psyykkinen valmennus osana urheilijan harjoittelua
Psyykkinen valmennus on ennaltaehkäisevää toimintaa, urheilijan hyvinvoinnin tukemista ja psyykkisten taitojen ohjaamista ja opettamista urheilupsykologian keinoin. Urheilijan psyykkiseen valmennukseen kuuluu urheilijan tukeminen urheilusuorituksessa, harjoittelussa sekä urheilun ja muun elämän yhteensovittamisessa.
Psyykkisessä valmennuksessa kasvatetaan ja tuetaan urheilijan itsetuntemusta ja myönteisen minäkäsityksen kehittymistä. Paremman itseymmärryksen sekä toimivien ajatus- ja toimintamallien myötä on mahdollisuus elämänhallinnan ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kohentumiseen, ja sitä kautta suorituskyvyn kehittymiseen.
Mihin urheilija tarvitsee psyykkistä valmennusta?
Haastattelin paratriathlonisti Liisa Liljaa ja pyysin häntä jakamaan hänen omia ajatuksia psyykkisestä valmennuksesta.
Miksi urheilijan on mielestäsi tärkeä oppia tuntemaan itsensä?
Itsetuntemus auttaa urheilijaa reflektoimaan eli käsittelemään ja ymmärtämään harjoittelua, ja kilpailusuorituksia. Se mahdollistaa virheiden tiedostamisen, ja niihin vaikuttamisen. Auttaa kyseenalaistamaan totutun tavan. Huippu-urheilijoiksi ei kasveta ilman laadukasta treenaamista. Laadukas harjoittelu edellyttää reflektointia – virheiden korjaamista, pyrkimystä parempaan.
Heikkouksien ja vahvuuksien tiedostaminen kasvattaa itseluottamusta. Itseluottamus on olennaista huippusuoritusta tehdessä, se lisää luottamusta omiin kykyihin. Urheilijan itsetunto vaikuttaa myös koko ”valmennustiimiin”.
Millaista etua ja hyötyä hyvä itsetuntemus tuo urheilijalle?
Huonon itsetunnon omaava urheilija kritisoi herkästi muita ihmisiä, ja näkee jokaisen ihmisen vaarana. Huomio kiinnittyy näin väärään asiaan; omasta harjoittelusta muiden suoritukseen.
Hyvä itsetuntemus auttaa urheilijaa löytämään tarkoituksen koko urheilulle. Syyn siihen, miksi urheilee. Tähän kysymykseen urheilija joutuu vastaamaan monesti itselleen sekä muille. Kun urheilija löytää urheilun ytimen, tarkoituksen, se auttaa kestämään epäonnistumisia ja pettymyksiä. Mahdollistaa motivaation säilymisen. Itsetuntemus auttaa pitämään urheilijan riittävän nöyränä, mutta oikeassa arvossa.
Mitä omalla kohdallasi tarkoittaa henkinen vahvuus?
Sitoutumista. Huippu-urheilijoiksi ei kasveta hetkessä. Se edellyttää sitoutumista ja siinä pysymistä vaikeinakin aikoina. Kuten sanotaan: henkinen vahvuus ei näy siinä, mitä teet, vaan mitä jätät tekemättä. Tämä pitää osittain paikkansa. Henkisesti vahva urheilija ei koe tekevänsä uhrauksia urheilun eteen, vaan näkee pitkän sitoutumisen ja matkan kauneuden.
Henkistä vahvuutta kaivataan usein myös pitkällä matkalla. Harjoittelen noin 25h/vkossa, ja suurimman osan niistä yksin. En kuitenkaan koe olevani yksin, kestän omia ajatuksiani. Sitä vaaditaan urheilijalta. Henkinen vahvuus auttaa näkemään enemmän hyvää kuin huonoa matkan varrella. Henkisesti heikko on harvoin onnellinen, vaan aina kateellinen.
Millaisia psyykkisiä taitoja omassa lajissasi menestyminen mielestäsi edellyttää?
Kykyä keskittyä. Kehittyminen edellyttää olennaiseen keskittymistä. Harjoituksen laatu kärsii aina, jos ajatus on muualla. Triathlon kilpailusuorituksena vaatii myös muutoksien sietämistä. Olosuhteet vaihtelevat, ja harvoin kilpailusuoritus menee ilman yllätyksiä. Jokaisen urheilijan uralle mahtuu myös tilanne, jota ei olisi osannut odottaa eikä ollut käsikirjoitukseen merkattu. Muutoksiin on kyettävä reagoida. Mielikuvaharjoituksista on myös apua. Se tuo varmuutta epävarmuuteen.
Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimpia kokemuksia urheilu-urallasi? Minkä ajattelet mahdollistaneen ne?
Ehdottomasti kilpailu Rotterdamissa, jossa voitin maailman mestaruuden. Olosuhde oli kaukana optimaalisesta, ja koko urheilu-urani vaikein kisa henkisesti. Voiton mahdollisti se, että olen Suomesta ja saanut/joutunut harjoittelemaan ulkona säässä kuin säässä. Osasin sopeutua siis kovaan tuuleen, ja vesisateeseen. Olin harjoitellut kyseisessä olosuhteessa, joten tiesin selviytyväni siitä myös kilpailuissa. Usein triathlon kilpailuissa tunteet ehtivät vaihdella laidasta laitaan. Tärkeintä on kuitenkin luottaa itsensä koko kilpailun ajan. Olin viimeisenä ensimmäisellä poijulla. En hätääntynyt, vaan totesin itselleni: ” ensimmäinen minuutti kilpailusta vasta mennyt, kaikki on mahdollista.” Jokainen urheilija joutuu kamppailemaan itsensä, itseluottamuksensa kanssa kilpailun aikana, ei vaan harjoituksissa. Harjoittelu, sekä henkinen että fyysinen, lisää itseluottamusta.
Millaista hyötyä olet kokenut saavasi psyykkisestä valmennuksesta?
Psyykkinen valmennus on auttanut minua ymmärtämään omaa toimintaani, löytämään heikkouksiani ja vahvuuksiani. Tehnyt uudesta vanhaa, oudosta tuttua. Toisaalta psyykkinen valmennus on kyseenalaistanut sen, mikä on tuntunut mukavalta. Psyykkinen valmentaja on vähän kuin hyvä, paha muukalainen. Hän tekee tutusta ja turvallisesta outoa, mutta samalla opastaa sinua reflektoimaan toimintaasi, kehittymään. Psyykkinen valmennus on pitänyt yllä kehitystäni, työntänyt kohti epämukavuutta. Liiallinen mukavuus on kehityksen tiellä, ja syö motivaation. Olen uskaltanut rohkeasti kokeilla omaa reittiäni. Opastettuun kierrokseen on helppo liittyä, ja kulkea virran mukana, mutta menestyminen vaatii rohkeutta. Menestystarinoita ei synny kopioimalla muita. Psyykkinen valmentaja osaa nähdä suorituksesi myös monissa eri väreissä. Monesti itse kuvailen suoritukseni varsin harmaaksi, mutta keskustelun jälkeen se ei ole enää yksivärinen. Ennen kaikkea psyykkinen valmentaja on ollut hyvä kuuntelija, silloin kuin olen sitä tarvinnut.
