Yhdessä kohti itsenäistä toimintaa
Monesti lasten kasvaessa ja erityisesti murrosiän lähestyessä on useissa kodeissa toiveena lapsen omatoimisuuden ja itseohjautuvuuden lisääntyminen arjessa. Olisi kiva, jos läksyt tehtäisiin ilman muistuttelua, aamutoimet onnistuisivat ilman patistamista ja astiat löytäisivät tiensä astianpesukoneeseen. Mukava lisäbonus olisi jos pyykkien pesunkin nuori alkaisi hoitaa itse.
Omatoimisuus on meille jokaiselle erittäin tärkeä ja arvokas taito oppia. Mutta tätä se tosiaan myös on – taito, joka opitaan. Omatoimisuuden saavuttaminen vaatii paljon harjoittelua ja lukuisia toistoja.
Oleellinen osa omatoimisuutta on se, että toiminnanohjaus erilaisten toimintojen aikana sujuu. (Jos tämä termi on täyttä hepreaa, niin kannattaa kurkata blogiteksti ”Mikä ihmeen toiminnanohjaus”, jossa selitämme lyhyesti tätä termiä auki!) Jotta toiminnanohjaus, ja tätä kautta erilaiset taidot ja toimintakokonaisuuksien hallinta voivat kehittyä, on niiden harjoittelussa tärkeä edetä vaihe vaiheelta.
Oppiminen tapahtuu vaiheittain
Alla olevat portaat kuvaavat vaiheittain oppimisen ajatusta. Tärkein asia näissä portaissa on se, että minkään portaan yli ei voi hypätä. Emme voi siis esimerkiksi yrittää hypätä suoraan puolesta tekemisen portaalta itsenäisen toimimisen portaalle. Lisäksi on tärkeää, että pysymme kullakin portaalla juuri niin kauan, kuin tarve vaatii. Se, että lapsi on nähnyt vanhemman pakkaavan lapsen koulurepun useampaan kertaan ei tarkoita, että hänen pitäisi osata tehdä se yksin - yhtään enempää kuin lapsen pitäisi osata ajaa myöskään autoa, vaikka hän onkin nähnyt vanhemman ajavan sitä useita kertoja.
Se, mitä osaamme tai olemme oppineet, ei ole koskaan suoraan verrannollinen ikäämme nähden. Iän myötä toki opimme ja sisäistämme usein asioita helpommin, mutta oppimiskykyymme vaikuttavat myös muun muassa erilaiset yksilölliset erot ja ympäristötekijät. Juutumme usein liian helposti ajatukseen siitä, että tietyt taidot tulisi olla opittuna tiettyyn ikään mennessä. Tärkeämpää olisi nähdä meidät kukin yksilöinä. Oppimista ei kannata hoputtaa, koska näin aiheutetaan helposti pettymyksiä ja epäonnistumisia, ja ne puolestaan voivat aikaansaada vaikeita ja haitallisia ajatuksia, kuten ”minä en koskaan opi mitään” ja ”minä en ole hyvä tällaisena”.
Onko teillä kotona toiveena, että murrosikäinen nuori (tai minkä tahansa ikäinen lapsi tai aikuinenkin) osallistuisi arjessa enemmän ja hoitaisi esimerkiksi opiskeluun liittyvät asiat itsenäisesti? Tällöin kannattaa hengittää ja pysähtyä rauhassa miettimään, oletteko käyneet kaikki portaat läpi vai tuliko toive omatoimisuuden lisääntymisestä vain siksi, että ”kyllä tuon ikäisen nyt jo pitäisi”?
Ja vielä merkittävä huomio murrosikäisten (ja meidän kaikkien puolesta): stressi ja väsymys vaikuttavat merkittävästi toimintakykyymme arjessa. Jos koulu- tai työpäivä on ollut pitkä ja raskas, niin sellaisena päivänä saatammekin tarvita apua läksyjen teossa tai verokortin täyttämisessä, vaikka yleensä pystyisimmekin tähän ilman apua. Armollisuutta siis meille jokaiselle, jotka opettelemme uusia taitoja, yhdessä!
Alla olevat portaat voi tulostaa kotiin näkyville, esimerkiksi jääkaapin oveen, jossa ne auttavat pitämään mielessä oppimisen ajatuksen ja vaiheittain etenemisen.
LAKU-perhekuntoutusta ympäri Suomen
Järjestämme neuropsykiatrisen diagnoosin saaneille 5- 15v lapsille LAKU-perhekuntoutusta ympäri Suomen. Kuntoutukseen voi osallistua mikäli lapsella on ADHD-, ADD-, tai autismikirjon diagnoosi. Kuntoutus on Kelan kustantamaa.
