Coronaria Tietotaidon luentokiertue herätti hyvää keskustelua
Psykologi, psykoterapeutti Päivi Koskela Coronaria Tietotaidosta piti keväällä neljän kaupungin kattavan luentokiertueen, jossa hän käsitteli hyviä käytäntöjä vanhemmuuden selvityksissä oikeudelle ja lastensuojelulle.
Selvityksiä on kahdenlaisia: lastensuojelulle tehtävät selvitykset ja oikeudelle tehtävät olosuhdeselvitykset koskien lasten huoltoa ja/tai tapaamisia. Ensin mainitussa yleensä selvitetään, onko tuki- ja hoitomuotoja, joilla voidaan välttää tai purkaa lapsen huostaanotto.
Kyseessä on vaativa ja perheitä syvästi koskettava sekä viranomaisten resursseja kysyvä asiantuntijapalvelu, joka on monitieteinen ja yhteistyötä vaativa asiakokonaisuus.
Luennot järjestettiin 23.1. Joensuussa, 6.2. Kuopiossa, 20.2. Varkaudessa ja 3.4. Iisalmessa. Paikalla oli muun muassa sosiaalitoimen lastenvalvojia, sosiaalityöntekijöitä, perheneuvolatyöntekijöitä ja oikeusaputoimiston juristi.
”Luentokiertue meni oikein hyvin. Tilaisuuksissa oli oleelliset ihmiset ja syntyi hyvää keskustelua”, Päivi Koskela kertoo.
Keskustelua syntyi muun muassa selvitysten tekemisen haasteellisuudesta, kun ollaan isojen asioiden ääressä, ja siitä kuinka on tärkeää, että selvitykset tehdään laadukkaasti.
”Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että hyvä selvitys lähtee aina lapsen etu edellä. Kaiken pitäisi kietoutua sen ympärille, mikä on lapsen etu ja lapsen kannalta paras mahdollinen ratkaisu.”
Lisäksi iso teema oli vieraannuttamiskäsite, joka tarkoittaa sitä, että toinen vanhemmista vaikuttaa lapsen mieleen niin kovasti, että lapsi ei halua enää tavata toista vanhempaansa. Ilmiönä tämä ei ole kovin yleinen, mutta silloin kun se on olemassa, se on vaikeasti tunnistettavissa ja hoidettavissa. Ilmiötä on alettu miettimään vasta 1980-luvulla ja Suomessa käsite on ollut tunnettu reilu 10 vuotta.
”Puhuimme, että se pitäisi osata ajoissa tunnistaa ja päästä puuttumaan siihen ajoissa. Koska jos se on mennyt pahaksi, siihen on hankalaa vaikuttaa.”
TARVITAAN KONSENSUS SELVITYSTEN TEKEMISEEN
Vaikka kiertueen aiheet ovat sinänsä kaikille tuttuja, kiertue oli Koskelan mukaan tärkeä, koska tällä hetkellä viranomaiset tekevät selvityksiä monella eri tavalla, eikä niihin ole standardia. Tilaisuuksissa oltiin yhtä mieltä siitä, että olisi hyvä löytää konsensus selvitysten tekemiseen.
Tällä hetkellä selvityksissä kiinnitetään Koskelan mielestä liikaa huomiota ulkoisiin tekijöihin ja vähemmän lasten ja vanhempien vuorovaikutukseen. Psyykkisen vanhemmuuden ja lasten ja vanhemman vuorovaikutus pitäisi olla keskeisessä osassa selvityksessä. Koskela tekee itse keskimäärin viisi selvitystä vuodessa.
”Nykytilanne johtuu resurssien puutteesta. Julkiselle puolelle on hankalaa, kun tilanteet tulevat äkkiä. Lisäksi oikeuspsykologiaan tarvittaisiin lisää koulutusta.”
HYVÄ SELVITYS EHKÄISEE JATKUVIA OIKEUSKIERTEITÄ
Yhteiskunnallista hyötyä syntyy, kun selvitys tehdään hyvin ja perusteellisesti: hyvä selvitys ehkäisee jatkuvia oikeuskierteitä ja riitoja lapsen tilanteesta. Kun selvitys tehdään lastensuojelulle, saadaan täsmätuki perheelle, ja toimenpiteet kohdistetaan oikeisiin asioihin.
Oikeuskierteet syntyvät, kun toinen vanhempi ei ole oikeuden päätökseen tyytyväinen ja hän vie asian käsittelyn eteenpäin.
”Joskus kaksi vuotta eletään päätöksen kanssa ja sitten aloitetaan huoltajuusasiat tai tapaamisoikeudet uudelleen. Ne kuormittavat oikeutta ja käyvät yhteiskunnalle kalliiksi. Jos selvitys on tehty hyvin, siitä syntyy vanhemmille tuntuma, että päätös on perusteltu ja tuomio on oikea.”
Selvitys on aina suositus ja oikeus voi päättää asian toisin. Usein oikeus kuitenkin päätyy selvityksen suosittelemaan päätökseen. Hyvän selvityksen tunnistaa siitä, että lausunto on laaja ja siinä on selkeät perusteet suositukselle.
”Kun kaikki kirjoitetaan lausuntoon auki ja vanhemmat lukevat sen, he toivon mukaan ymmärtävät ja usein ymmärtävät, miten päädytään tietynlaiseen suositukseen.”