Nuoren urheilijan ylirasitusvamma
Ylirasitus on yksi yleisimpiä nuoren urheilijan loukkaantumisen syitä (Brenner ym. 2007, s. 1242). Sen esiintyvyys vaihtelee melko paljon lajista riippuen. Esimerkiksi jalkapallossa ylirasitusvammojen määrä on 15 % kaikista lajin sisällä tapahtuvista loukkaantumisista, kun taas juoksussa se on syypää 68 % loukkaantumisista. (Patel ym. 2017, s. 164.)
Ylirasitusvamma syntyy, kun urheilijan luuhun, lihakseen tai jänteeseen kohdistuu jatkuva rasitus, eikä kudoksella ole aikaa palautua rasituksesta (Brenner ym. 2007, s. 1243). Normaalisti nuoren lihakset, jänteet ja nivelsiteet reagoivat harjoitteluun niin että ne vahvistuvat. Silloin kun harjoittelun ja rasituksen määrä on liiallinen, eikä keho saa levätä tarpeeksi harjoitusten välillä, tapahtuu vastakkainen reaktio. (Johnson 2008, s. 27-28.) Tällöin kudokseen alkaa muodostua mikrotraumaa, mikä vahingoittaa kudosta ja aiheuttaa urheilijalle kipua (Brenner ym. 2007, s. 1243).
Ylirasitusvammojen luokittelu
Ylirasitusvammat voidaan jakaa neljään luokkaan sen mukaan, miten paljon ne aiheuttavat urheilijalle kipua ja tätä kautta vaikuttavat hänen suorituskykyynsä. Ensimmäisessä ja lievimmässä luokassa kipua esiintyy urheilusuorituksen jälkeen, toisessa luokassa kipua esiintyy urheilusuorituksen aikana ilman että se kuitenkaan vielä vaikuttaa suoritukseen. Kolmannessa luokassa kipua esiintyy urheilusuorituksen aikana niin että sillä on vaikututusta suoritukseen ja neljännessä luokassa kipu on kroonista ja sitä esiintyy jatkuvasti myös levossa. (Brenner ym. 2007, s. 1243)
Miten nuorten ylirasitusvammat poikkeaa aikuisten ylirasitusvammoista?
Ylirasitusvammat ovat laaja-alaisia ja ne voivat kohdistua jänteisiin, nivelpusseihin, rustoon, luuhun ja lihaksiin. Rasitusmurtumat, Severin tauti, Osgood-Schlatter, tenniskyynärpää, sekä luun ja ruston kehitys- ja kasvuhäiriöt ovat kaikki esimerkkejä ylirasitusvammoista. (Johnson 2008, s. 28.) Ylirasitus on myös yleisin syy nuorten urheilijoiden lannerangan vammoihin (Rejeb ym. 2017, s. 3).
Nuorten ylirasitusvammat poikkeavat aikuisten ylirasitusvammoista varsinkin siinä, että nuoren keho on vielä kasvavassa iässä. Kehon kasvamisen mahdollistamiseksi kaikkien luiden päissä on kasvulevy, josta luun kasvu tapahtuu. Kasvuiässä kasvulevyt ovat auki ja tällöin haavoittuvaisia ylirasitusvammoille. Aikuisella nämä kasvulevyt ovat sulkeutuneet eivätkä ne enää altistu ylirasitusvammoille. Nuoren lihakset ja luut eivät usein myöskään kasva samassa tahdissa, minkä vuoksi lihas saattaa kasvaa luuta nopeammin, mikä lisää painetta kasvulevyille. Tämä aiheuttaa vielä suuremman riskin nuoren kasvulevyn ylirasittumiselle. (Johnson 2008, s. 28.) Kasvulevyn suurempi vamma voi pahimmillaan aiheuttaa kasvun häiriintymisen (Maffulli ym. 2010, s. 29).
Nuorten urheilijoiden ylirasitusvammat ovat lisääntyneet viime vuosien aikana. Tähän on todennäköisesti vahvasti yhteydessä se, että lapset alkavat harrastaa urheilua entistä nuorempana ja siirtyvät nuorempana harrastamaan vain yhtä lajia ja harjoittelevat sitä suunnitelmallisesti. (Maffulli ym. 2010, s. 29.) Useampaa lajia harrastava urheilija alkaa olemaan vanhentunut käsite sillä monet lajit vaativat nuorilta paljon aikaa ja resursseja ja rajoittavat samalla mahdollisuutta harrastaa muita urheilulajeja (Johson 2008, s.27).
Sisäiset ja ulkoiset syyt ylirasitusvammoille
Ylirasitusvammojen syyt ovat moninaisia. Syyt jaetaan usein sisäisiksi ja ulkoisiksi syiksi. Sisäiset syyt ovat yksilössä olevia ominaisuuksia, ja ulkoiset syyt yksilön ulkopuolisia asioita. Sisäisiä syitä ylirasitusvammoille ovat muun muassa kehon huono linjaus, aikaisempi loukkaantuminen, heikko kunto, kasvukausi ja tytöillä kuukautiskierron poikkeavuudet. Ulkoisia syitä ovat muun muassa huono tekniikka, huono harjoittelu- ja pelialusta, huonot harjoittelukeinot, vanhemmilta, valmentajalta ja joukkuetovereilta tuleva paine, sekä huonot varusteet. (Johson 2008, s. 28.)
miten ennaltaehkäistä ylirasitusvammoja?
American College of Sports Medicine on tiedottanut, että noin 50 % lasten- ja nuorten ylirasitusvammoista olisi ehkäistävissä (Johnson 2008, s. 28). Niin kuin aiemmin listasin, ylirasitusvamman syyt ovat moninaiset, mutta on joitain ennaltaehkäiseviä tekijöitä, joihin varsinkin alaikäisen urheilijan vanhempien on helppo kiinnittää huomiota.
Ylirasitusvammoja ennaltaehkäistäessä on tärkeää mitata rasituksen määrää. Liiallinen rasituksen määrän nousu liian nopeasti on yksi suurin syy ylirasitusvammoihin. (Johnson 2008, s. 28.) Tämän takia varsinkin siinä vaiheessa, kun nuori urheilija siirtyy ylimenokaudelta takaisin lajitreenin pariin, on hyvä seurata, että rasituksen määrä nousee rauhallisesti useamman viikon aikana kevyemmästä ylimenokauden harjoittelumäärästä kohti urheilijan normaalia harjoittelumäärää.
Toinen tekijä, joka usein johtaa rasituksen liian nopeaan kasvuun, on urheilijan liiallinen motivaatio. Nuori urheilija saattaa olla niin motivoitunut nostamaan kuntoaan ja parantamaan urheilusuoritustaan, että hän tekee ohjattujen treenien lisäksi paljon itsenäistä lisäharjoittelua. Tämä johtaa herkästi myös rasituksen kokonaismäärän liialliseen kasvuun ja kehon palautumisajan vähenemiseen ja tätä kautta rasitusvammojen syntymiseen varsinkin niissä tilanteissa, joissa lajiharjoittelu itsessään on jo vaativaa. (Johnson 2008, s. 30.)
Ylirasitusvammojen ennaltaehkäisyssä on myös hyvä tarkkailla nuoren urheilijan omaa motivaatiota lajiin ja nuoren omia tavoitteita lajin sisällä. Nuori urheilija kokee herkästi painostusta valmentajaltaan tai vanhemmiltaan ja nuoren kanssa onkin hyvä avoimesti keskustella siitä, mitkä hänen omat tavoitteensa lajin ja urheilun suhteen ovat ja mistä ne kumpuavat. (Brenner ym. 2007, s. 1244.)
Artikkelin kirjoittaja:
Villiina Uotila, Fysioterapeutti
Fysioterapialla apua nuoren ylirasitusvammaan
Tuki- ja liikuntaelinsairauksiin erikoistuneen fysioterapeuttimme vastaanotolle voit tulla selvittämään ylirasitusvammoihin liittyviä ongelmia. Fysioterapeuttimme vastaanotolle voit tulla itsemaksavana asiakkaana ilman lähetettä, lääkärin lähetteellä, palvelusetelin kanssa tai maksusitoumuksella. Olemme Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen palveluntuottaja.
Lähteet:
Brenner, Joel S. & The Council on Sports Medicine and Fitness 2007: Overuse Injuries, Overtraining, and Burnout in Child and Asolescent Athletes. American academy of pediatrics 06/2007, s. 1242-1245.
Johnson, James H. 2008: Overuse Injuries in Young Athletes: Cause and Prevention. Strength and Conditioning Journal 04/2008, s. 27-31.
Maffulli, Nicola & Spiezia, Filippo & Longo, Umile G. & Denaro, Vincenzo 2010: Sports Injuries in Young Athletes: Long-Term Outcome and Prevention Strategies. The Physician and Sportsmedicine 06/2010, s. 29-34.
Patel, Dilip R. & Yamasaki, Ai & Brown, Kelly 2017: Epidemiology of sports-related musculoskeletal injuries in young athletes in United States. Translational Pediatrics 07/2017, s. 160-166.
Rejeb, Abdallah & Johnson, Amanda & Vaeyens, Roel & Horobeanu, Cosmin & Farooq, Abdulaziz & Witvrouw, Erik 2017: Compelling overuse injury incidence in youth multisport athletes. European Journal of Sport Science – verkkolehti, 01/2017. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/17461391.2016.1275820. Viitattu 10.8.2021.