Neurokirjoon liittyvät piirteet ja arjen toimintakyvyn rajoitteet voivat näkyä jo hyvin varhain lapsen elämässä. On tärkeää, että perheet saavat meiltä tukea arjen haasteiden ilmettyä, vaikka diagnostiikkaan liittyviä tutkimuksia ei olisikaan vielä tehty. Toimintaterapian arviointia tai ohjausta on vanhempien hyvä harkita silloin, kun pienellä lapsella havaitaan haasteita esimerkiksi univalverytmissä, ruokailu- tai pukemistilanteissa ja jos nämä haasteet kuormittavat arkea selkeästi. Ilman diagnoosia toimintaterapiaan voidaan tulla esimerkiksi itse maksaen tai hyvinvointialueen palvelusetelillä tai maksusitoumuksella.
Usein lapsen toimintakykyä tarkastellaan suhteessa ympäristöön ja sen luomiin odotuksiin. Onkin tyypillistä, että lapsuusiässä toimintaterapian mahdollisuutta mietitään siinä vaiheessa, kun lapsiryhmässä toimimisessa, käyttäytymisen säätelyssä tai uusien taitojen oppimisessa havaitaan pulmia. Tällöin lapselle toteutetaan usein kehityksellisiä tutkimuksia ja terapiaa voidaan hakea kelan vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena, jos toimintakyvyn haitat ovat ikätasoon nähden arjessa merkittäviä.
Toimintaterapeutti voi tukea neurokirjon lasta esimerkiksi:
- vireystason säätelyssä
- aistitiedon käsittelyssä
- motorisessa oppimisessa
- hahmottamisen taidoissa
- tunnesäätelyssä
- omatoimisuudessa
- työvälineiden käytössä
- leikkitaidoissa
- kaveri- ja koululaistaidoissa
Miten ohjaamme lasta ja hänen läheisiä toimintaterapiassa?
1.
Toimintaterapia toteutuu aina arkilähtöisesti ja terapia sisältää mm. aistiympäristön esteettömyyden tarkastelua sekä aikuisten ohjaustapojen pohtimista yhdessä lapsen läheisten kanssa.
2.
Huomioimme terapiassa neurovahvistavan työotteen, sekä pyrimme kaikessa työskentelyssämme siihen, että lapsi ja perhe hahmottaa neurokirjon piirteisiin liittyvät voimavarat.
3.
Jos lapsella on todettu merkittäviä aistitiedon käsittelyn pulmia, hän usein hyötyy sensorisen integraation terapiasta, joka on yksi lasten toimintaterapian toteutusmuodoista. Lue lisää SI-terapiasta.
