Yölliset kauhukohtaukset ovat Unia, joiden rinnalla kauhuelokuvatkin kalpenivat
Hanna Tolonen kertoo olleensa vuosikausien ajan joka ilta varma, että seuraavana yönä hän tulisi jälleen nukkuessaan tekemään kuolemaa. Lopulta rajuista yöllisistä kauhukohtauksista kärsinyt nainen sai tarpeekseen, ja päätti lähteä hakemaan ongelmaansa apua.
Raisiossa asuva 40-vuotias Hanna Tolonen kuului vielä reilu puoli vuotta sitten siihen alle prosentin suuruiseen aikuisväestönosaan, joka kärsii unihäiriöstä nimeltään yölliset kauhukohtaukset. Hannan kauhistuttavat yöt alkoivat noin kymmenen vuotta sitten. Aluksi hän kertoo heräilleensä kauhukohtauksiin muutaman kuukauden välein, mutta vuosien saatossa niitä alkoi esiintyä koko ajan tiheämmin.
“Kohtauksia oli minulla pahimmillaan useita kertoja viikossa. Kaava meni jokaisella kerralla siten, että heräsin noin tunti nukahtamiseni jälkeen omaan huutooni ja sen jälkeen saatoin esimerkiksi lähteä juoksemaan ympäriinsä. Luulin aina noissa tilanteissa, että olin todellisessa vaarassa tai vastaavasti jokin uhkasi miestäni. Nuo yöt olivat todella pelottavia ja kuoleman tuntemukseni silloin aivan todellinen. Ei ihme, että pelkkä ajatuskin nukkumisesta alkoi lopulta ahdistaa, ja sänkyyn menokin tuntua painajaiselta.”
Viimeinen niitti Hannalle oli vuonna 2015 sattunut kauhukohtaus, josta hän heräsi todellisuuteen aivan oikeilla ruhjeilla.
“Juoksin kohtauksen aikana vaatekaappimme reunaa päin ja löin pääni aika pahasti. Silloin ajattelin, että nyt on hakeuduttava avun äärelle, hinnalla millä hyvänsä.”
MUTKIEN KAUTTA MAALIIN
Hanna lähti etsimään apua ensimmäisenä julkisen terveydenhoidon piiristä. Lääkärikäynti oli hänelle kuitenkin suuri pettymys.
“Jouduin lähtemään terveyskeskuslääkärin vastaanotolta kotiin tyhjin käsin, sillä en kelpuuttanut minulle tarjottua mielialalääkereseptiä. Olin todella harmissani, sillä vaikka miten lääkärille vakuuttelin, että mielenterveydessäni ei ole mitään vikaa, minua ei otettu tosissaan. Lopulta lääkäri sanoi, että jos en suostuisi aloittamaan lääkitystä, hän nostaisi kätensä neuvottomana pystyyn. Ja niin siinä sitten kävikin.”
Hannan kohtaukset jatkuivat edelleen ja tilanne alkoi muuttua hänen mielessään kovasti ahdistavaksi.
“Aloin pelätä, että minulla on jokin alkava neurologinen sairaus. Päätin, että tavalla tai toisella on päästävä sellaiseen tutkimukseen, jossa tästä asiasta voidaan saada mielenrauhani palauttamiseksi selvyys.”
Ensimmäisen kerran Hanna kuuli yöllisistä kauhukohtauksista terapeutin opintoihinsa liittyvällä uniaiheisella asiantuntijaluennolla. “Luennon jälkeen lähdin etsimään Googlesta tietoa vihdoin oikeilla hakusanoilla ja tätä reittiä päädyin Coronaria Uniklinikalle unitutkimukseen.”
SYYNMUKAINEN HOITO ALKAA
Muutama viikko unitutkimuksensa jälkeen Hanna pääsi Henri Tuomilehdon vastaanotolle kuulemaan tuloksiaan.
“Selvisi, etteivät yölliset kauhukohtaukset suinkaan olleet ainoa ongelma unessani. Näiden lisäksi unirekisterini paljasti minun kärsivän myös herkkäunisuudesta, levottomista jaloista ja pitkittyneestä univajeesta.”
Syitä Hannan unihäiriöihin lähdettiin seuraavaksi selvittämään laboratoriokokeilla ja pian niiden todennäköinen aiheuttaja olikin saatu selville.
“Ferritiini, eli varastorauta-arvoni oli aivan pohjalukemissa. Jos arvo on alle 80, suositellaan rautakuurin aloittamista. Minun ferritiiniarvoni oli 17!”
Hanna sai reseptin suun kautta otettavaan rautalisään ja aloitti kuurin saman tien.
Kaikki ei kuitenkaan sujunut aivan ongelmitta, sillä Hannan vuosia piilossa pysytellyt suolistotulehdus ärhäköityi aktiiviseksi uudestaan rautakuurin aikana.
“En ollut vastaanotolla muistanut mainita vuosia sitten minua vaivanneesta tulehduksesta ja niinpä sitä ei myöskään huomattu lääkkeen valinnassa ottaa huomioon. Suun kautta nautittava rauta voi aiheuttaa kaltaisessani tapauksessa tulehduksen uusiutumista, joten minun oli luovuttava saamastani lääkityksestä ja vaihdettava se suonensisäiseen rautalisään. Kustannussyistä lähdin etsimään suonensisäistä hoitoa julkiselta puolelta.”
Apua ei ollut tälläkään kertaa Hannalle tarjolla ilman rautaista sinnikkyyttä.
“Ensimmäiseksi marssin Coronariasta saamani epikriisin ja unitutkimustulosten kanssa jälleen terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Taustatiedoistani huolimatta lääkäri oli sitä mieltä, että syy ongelmiini oli rautavajeen sijaan käsittelemätön traumakohtaus, jota pitäisi ryhtyä hoitamaan psykiatrian puolella.”
Hanna oli kuitenkin päättänyt, ettei luovuttaisi ennen kuin oikeanlainen hoito olisi hänen saatavillaan. Lopulta, monen mutkan kautta hän sai kaipaamansa rautainfuusion Turun yliopistollisen keskussairaalan sisätautien vastaanotolla. Oli marraskuu 2018 ja Hannan avunhaku kestänyt tuolloin kolme vuotta.
USKOMATONTA, yölliset kauhukohtaukset OVAT POISSA!
Pian Hanna alkoi huomata unessaan kauan odotettuja muutoksia.
“Kauhukohtaukseni loppuivat kuin seinään viikko rauta-annoksen saamisen jälkeen. Nyt ne ovat pysytelleet poissa puoli vuotta, enkä muista että näin olisi tapahtunut vielä koskaan aikaisemmin. Nykyään nukahdan normaalisti kun menen illalla sänkyyn ja herään vasta aamulla kellonsoittoon. Vaikuttaa siltä, että kauhukohtausten lisäksi olen päässyt eroon myös levottomista jaloista ja herkkäunisuudesta. Enää en useinkaan heräile aamuyöllä kellon tikitykseen tai kumppanini kääntyilyyn. Se on ihana asia.”
Hanna on onnellinen uudesta elämästään, sillä rauhoittuneet yöt näkyvät hänen päivissään ihan konkreettisesti monella tapaa.
“Aikaisemmin minut tunnettiin siitä, että esimerkiksi luennoilla tapasin opiskelun sijaan nukkua. Myöskään leffailtojen seuralaista minusta ei saanut, sillä nukahdin sohvalle aina saman tien elokuvan alkukohtausten aikana. Nykyään olen aamuisin herätessäni virkeä ja päiväaikaan tunnen itseni energiseksi. Jaksan tätä nykyä myös valvoa illalla jopa kymmeneen asti!”
Parasta kaikessa Hannan mielestä on kuitenkin se, että nyt hän kokee olevansa elämässä kiinni aivan eri tavalla kuin aikaisemmin.
“Olin nelikymppiseen mennessä ehtinyt kokea öideni aikana kuoleman varmaankin tuhansia kertoja. Se oli kammottavaa. En osaa edes sanoin kuvailla miten vapauttavaa on, kun vihdoin voin kuolemanpelon sijaan keskittyä täysillä elämiseen. Tässä muutoksessa avainasemassa oli unitutkimukseen osallistuminen. Tutkimusta suosittelenkin ihan jokaiselle, joka kokee ettei oma uni ole sellaista kuin sen kuuluisi olla – eli palauttavaa, nautinnollista ja virkistävää.”
